Sairaanhoitajia ja hoitajia tarvitaan kipeästi

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä kamppailee vakavan haasteen kanssa, kun sairaanhoitajien ja hoitajien pula vaikuttaa merkittävästi palveluiden saatavuuteen ja laatuun koko maassa, asettaen sekä potilasturvallisuuden että hoitohenkilökunnan jaksamisen koetukselle.

Hoitajapulan laajuus ja vakavuus Suomessa

Tilastot paljastavat karua todellisuutta: Suomessa puuttuu tällä hetkellä arviolta 8 000–10 000 hoitoalan ammattilaista, ja tilanteen ennustetaan pahenevan entisestään väestön ikääntyessä ja palvelutarpeen kasvaessa tulevina vuosikymmeninä.

Erityisen huolestuttavaa on alueellinen epätasapaino, sillä syrjäseuduilla ja pienemmissä kunnissa hoitajapula on monin paikoin kriittisellä tasolla, mikä on johtanut jopa kokonaisten osastojen sulkemiseen tai palveluiden merkittävään supistamiseen.

Hoitajapula ei ole ainoastaan määrällinen ongelma, vaan kyse on myös osaamisvajeesta, kun erikoisaloille, kuten tehohoitoon, psykiatriseen hoitotyöhön ja vanhusten hoivaan, on erityisen vaikeaa löytää riittävästi päteviä ammattilaisia.

Hoitajapulan keskeiset syyt ja taustatekijät

Hoitoalan vetovoiman heikkeneminen liittyy vahvasti palkkatasoon, joka ei monien mielestä vastaa työn vaativuutta, vastuullisuutta ja kuormittavuutta, mikä näkyy alan vaihtajien määrän kasvuna ja hakijamäärien vähenemisenä koulutukseen.

Työolosuhteet ovat merkittävä tekijä, sillä henkilöstömitoituksen riittämättömyys, vuorotyön kuormittavuus ja jatkuva kiire heikentävät työssäjaksamista ja johtavat uupumukseen, sairaslomiin ja lopulta alan vaihtamiseen.

Hoitoalan ammattilaisten eläköityminen kiihtyy, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, eikä nuorempien ikäluokkien määrä riitä korvaamaan poistumaa, mikä syventää osaamisvajetta erityisesti kokeneimpien ammattilaisten osalta.

Kansainvälinen kilpailu osaavasta työvoimasta kiristyy, kun monet suomalaiset hoitajat hakeutuvat töihin ulkomaille parempien työolosuhteiden ja korkeamman palkan houkuttelemina, erityisesti Pohjoismaihin, Saksaan ja Britanniaan.

Hoitajapulan vaikutukset terveydenhuoltojärjestelmään

Potilasturvallisuus vaarantuu, kun hoitajien määrä suhteessa potilaisiin laskee liian alhaiseksi, mikä lisää hoitovirheiden, lääkityspoikkeamien ja infektioiden riskiä sekä heikentää mahdollisuuksia ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen puuttumiseen.

Hoitojonot pitenevät ja hoidon saatavuus heikkenee, kun toimenpiteitä joudutaan perumaan, osastoja sulkemaan ja vastaanottoaikoja rajoittamaan henkilöstövajeen vuoksi, mikä heijastuu erityisesti kiireettömän hoidon saatavuuteen.

Työssä jaksavien hoitajien kuormitus kasvaa entisestään, kun he joutuvat paikkaamaan vajetta ylitöillä ja tuplavuoroilla, mikä johtaa helposti noidankehään: uupumus lisääntyy, sairauspoissaolot kasvavat ja yhä useampi harkitsee alan vaihtoa.

Kustannukset kasvavat, kun joudutaan turvautumaan kalliisiin vuokratyövoimaratkaisuihin, maksamaan ylityökorvauksia ja hoitamaan potilaita vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat kehittyneet vakavammiksi ja kalliimmiksi hoitaa.

Ratkaisuja hoitajapulaan – koulutus ja rekrytointi

Koulutuspaikkojen lisääminen on välttämätöntä, mutta se ei yksin riitä, vaan tarvitaan myös toimenpiteitä koulutuksen laadun varmistamiseksi ja keskeyttämisten vähentämiseksi, jotta mahdollisimman moni opiskelija valmistuu ammattiin.

Ulkomaisten hoitajien rekrytointi ja osaamisen tunnustaminen vaativat sujuvampia prosesseja, riittävää kielikoulutusta ja kulttuurista perehdytystä, jotta kansainvälinen rekrytointi olisi eettisesti kestävää ja tuloksellista pitkällä aikavälillä.

Alan vaihtajien ja työelämästä poistuneiden hoitajien houkutteleminen takaisin alalle edellyttää räätälöityjä täydennyskoulutusmahdollisuuksia, joustavia työaikamalleja ja konkreettisia parannuksia työolosuhteisiin ja palkkaukseen.

Hoitoalan vetovoiman lisääminen nuorten keskuudessa vaatii alan imagon kohentamista, urakehitysmahdollisuuksien selkeämpää esiintuomista ja konkreettisia toimia, joilla osoitetaan yhteiskunnan arvostus hoitotyötä kohtaan.

Työolosuhteiden ja palkkauksen kehittäminen

Palkkauksen parantaminen on avainasemassa, sillä kilpailukykyinen korvaus työstä on sekä arvostuksen osoitus että konkreettinen keino pitää kiinni nykyisistä ammattilaisista ja houkutella uusia alalle.

Työhyvinvoinnin edistäminen vaatii riittävää henkilöstömitoitusta, toimivia työaikajärjestelyjä, ergonomisia työvuorosuunnittelumalleja ja yksilöllisiä ratkaisuja eri elämäntilanteissa oleville työntekijöille.

Urapolkujen ja erikoistumismahdollisuuksien kehittäminen luo näkymiä ammatilliseen kasvuun ja työn mielekkyyden lisäämiseen, mikä on erityisen tärkeää nuorille ammattilaisille, jotka kaipaavat haasteita ja kehittymismahdollisuuksia.

Työympäristön ja -välineiden modernisoiminen, digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen rutiinitehtävissä ja tekoälyn tuomat mahdollisuudet voivat vähentää hoitajien kuormitusta ja vapauttaa aikaa varsinaiseen potilastyöhön.

Rakenteelliset uudistukset ja työnjaon kehittäminen

Työnjaon uudistaminen ja tehtävänkuvien selkeyttäminen eri ammattiryhmien välillä voi tehostaa resurssien käyttöä, kun jokainen ammattilainen voi keskittyä oman ydinosaamisensa hyödyntämiseen potilaan parhaaksi.

Hoitajien osaamisen laajempi hyödyntäminen, kuten rajattu lääkkeenmääräämisoikeus ja itsenäiset vastaanotot, voivat sekä parantaa hoidon saatavuutta että lisätä työn mielekkyyttä ja ammatillista autonomiaa.

Digitalisaation ja etäpalveluiden kehittäminen tarjoaa mahdollisuuksia tehostaa toimintaa ja parantaa palveluiden saatavuutta erityisesti harvaan asutuilla alueilla, kunhan teknologia tukee inhimillistä hoitotyötä eikä lisää kuormitusta.

Terveydenhuollon rahoituksen ja resurssien kohdentaminen ennaltaehkäisevään työhön voi pitkällä aikavälillä vähentää raskaan erikoissairaanhoidon tarvetta ja siten helpottaa hoitajapulaa, kun resursseja voidaan kohdentaa tehokkaammin.

Lähde: Pixabay

Johtopäätökset

Hoitajapula on monisyinen yhteiskunnallinen haaste, jonka ratkaiseminen vaatii pitkäjänteistä, kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja eri toimijoiden – valtion, kuntien, hyvinvointialueiden, oppilaitosten ja työmarkkinaosapuolten – tiivistä yhteistyötä.

Investoinnit hoitoalan ammattilaisiin ovat samalla investointeja koko yhteiskunnan hyvinvointiin, sillä toimiva terveydenhuoltojärjestelmä on keskeinen osa hyvinvointivaltion perustaa ja kansalaisten perusoikeuksien toteutumista.

Jokaisen suomalaisen tulisi olla huolissaan hoitajapulasta, sillä se koskettaa tavalla tai toisella meitä kaikkia – joko suoraan potilaina tai välillisesti läheistemme kautta – ja siksi ongelman ratkaiseminen on koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä.

Usein kysytyt kysymykset

1. Miksi Suomessa on niin paha hoitajapula?
   Hoitajapulan taustalla vaikuttavat väestön ikääntyminen, hoitajien eläköityminen, alan heikentynyt vetovoima, työolosuhteiden kuormittavuus sekä palkkauksen ja työn vaativuuden epäsuhta.

2. Miten hoitajapula vaikuttaa tavallisen kansalaisen elämään?
   Kansalaiset kohtaavat pidempiä hoitojonoja, vaikeuksia saada kiireetöntä hoitoa, palveluiden heikentymistä ja alueellisia eroja palveluiden saatavuudessa sekä mahdollisesti potilasturvallisuuden vaarantumista.

3. Voiko ulkomailta rekrytointi ratkaista Suomen hoitajapulan?
   Kansainvälinen rekrytointi voi helpottaa tilannetta, mutta ei yksin ratkaise ongelmaa, sillä se vaatii toimivaa kotouttamista, kielikoulutusta ja kulttuurista sopeutumista ollakseen pitkäkestoinen ratkaisu.

4. Miksi monet hoitajat vaihtavat alaa tai lähtevät ulkomaille töihin?
   Hoitajat hakeutuvat muualle parempien työolosuhteiden, korkeamman palkan, ammatillisen arvostuksen ja työn kuormittavuuden hallinnan vuoksi, erityisesti Pohjoismaihin, Saksaan ja Britanniaan.

5. Mitä tavallinen kansalainen voi tehdä hoitajapulan helpottamiseksi?
   Kansalaiset voivat tukea hoitajien arvostuksen nostamista yhteiskunnassa, osallistua keskusteluun terveydenhuollon resursseista, huolehtia omasta terveydestään ennaltaehkäisevästi ja osoittaa tukensa hoitajien työehtojen parantamiselle.